Örö 15.-18.5.2014

Torstai 15.5. Turistina turistikelissä

Tultuani prikaatikenraali Linnan rekrytoimaksi eräänä iltana Järvelän lintulavalla, tuli melko pian myös ensimmäisen palvelukseen astumiseni aika. Luvat saatiin kuntoon ja kyytejä koskevan pikkusäädön jälkeen matkani varuskuntasaarelle alkoi kevätflunssan kourissa.

Matkalla eteläkärkeen turistiryhmän mukana.

Ensimmäinenä päivänä vallitsi kohtalainen länsituuli ja aurinkoisen lämmin turistikeli, joten päätin ottaa rennosti ja kuljeskella tutustumassa saareen Metsähallituksen paikalle kuskaaman yrittäjäryhmän mukana. Tutuiksi tulivat kasarmit, tykkien paikat ja oleelliset paikannimet, sekä reitti eteläkärjen staijikallioille. Kierroksen jälkeen pidin pienen välistaijin majapaikkanani toimivan sairastuvan takana Holmenin tykkikallioilla, mistä sai mukavasti laskeskeltua itäpuolen paikallisia vesilintuja, mm. 167/39 haahkaa. Iltapäivällä liityin Metsähallituksen luonnonhoitoryhmän joukkoon kiertämään saaren luontokohteita ja imemään oppia ympäristöjen kunnostuksesta. Samalla jatkoin muistikartan piirtämistä saaren mielenkiintoisista lintukohteista.

Metsähallituksen joukon mukana saaren sisäosissa.

Ulkona olin paria lyhyttä sairastuvalla tai turistikohteissa piipahdusta lukuun ottamatta koko päivän aamuyhdeksästä iltakahdeksaan, ja kävelyä tuli kevyesti 12 km. Vesilintuja ei tullut kiertelyn luonteesta johtuen laskettua kovin tarkasti, mutta saaren pikkulintukoostumuksesta sai melko hyvän kuvan. Mukavimpia lajeja olivat keltavästäräkki (1p), pikkulepinkäinen (3/ p) ja käki (1Äp), ja runsaudessaan mielenkiintoisimpia saaren sisäosien paahteisia nummia kansoittaneet kivitaskut (10/5p) ja pensastaskut (7/4p). Länsituulen ansiosta erityisesti pohjoiskärjen itäreunalla oli mukavasti hyönteissyöjiä, joista mainittakoon tuulensuojaisten rantalepikoiden harmaasiepot (5p). Absoluuttisesti runsain laji oli kuitenkin vihervarpunen (arviolta 35p). Rantalinnuston parhaita olivat valkoviklo (2p), mustaviklo (1p) ja ristisorsa (2p). Paras rantalintupaikka tällä kierroksella oli lieterantainen Storviken, jolle pääsy vaati kuitenkin hieman vaivannäköä polkujen toistaiseksi puuttuessa. Löytyipä saarelta myös kaksi lehtokurppaa, ja lajilistalle hyväksyttiin myös Hökön havaitsema pikkutikka.

Illan yhteenvedossa lajilistalle kertyi 64 lajia – mukava tulos lähinnä saaren sisäosia kiertelemällä. Ainoat muuttavina havaitut linnut olivat yhdeksän kurkea matkalla saaren itäpuolitse pohjoiskoilliseen. Seuraavan aamun staijille odotukset olivat kuitenkin korkeammalla, sillä luvassa oli navakkaa etelätuulta, joka toivon mukaan heittäisi myös arktikaa Örön suuntaan.

Perjantai 16.5. Arktikan juhlaa aamustaijilla!

Aamun arktika hiljeni saderintaman saavuttaessa Örön saaren.

Nukuin aamulla puolisen tuntia aiottua pidempään, joten en ehtinyt kiinni aivan muuton alkutahteihin. Eteläkärkeen matkasin Oivukan Mikon saareen jättämällä polkupyörällä, ja puolimatkassa klo 5:15 minut ylittänyt 110 valkoposkihanhen parvi pisti kummasti vipinää polkimiin. Södernäbbenille klo 5:30 päästyäni hanhea pukkasi jo täydellä teholla koilliseen rivakassa 10m/s etelätuulessa. Suurin osa meni hillittömän kaukaa etelän-kaakon suunnalla, mutta jonkin verran parvia ohitti Örön myös länsipuolelta ja usein selvästi lähempää. Kaikki aamustaijilla (klo 5:30–9:00) määritetyt hanhet olivat valkoposkihanhia (1119m), ja oletettavasti kaukaa mennyt hanhisuttu (3385m) oli samaa sorttia.

Ensimmäinen 22 kuikkalinnun parvi ohitti havaintopaikan heti ensimmäisen puolituntisen aikana, ja lisää tuli tasaiseen tahtiin. Loppusummaksi tuli 114 määrittämätöntä kuikkalintua ja 63 kuikkaa. Pientä mustalintuliikennettä oli myös havaittavissa, mutta oletettavasti vesilintuja ja kuikkia jäi paljon myös näkemättä, koska jatkuvana virtana näkyviin tippuvien hanhiparvien laskeminen muodostui yksinäiselle havainnoitsijalle melko lailla päätyöksi. Havainnoinnin puutteista huolimattakin yllättävää oli se, ettei aamustaijin aikana näkynyt ainuttakaan muuttavaa kahlaajaparvea.

Seitsemän jälkeen lännestä työntynyt sumu- ja saderintama tulppasi muuton tehokkaasti ja viimeistään tuntia myöhemmin alkanut jatkuvampi sade sai myös flunssaa potevan havainnoijan tunnelman oleellisesti laskemaan. Aktiivisen staijauksen lopetin yhdeksään mennessä. Kävin rannassa kurkkaamassa Solkuron pohjukan, mutta mitään paria tavikoirasta ja muutamaa kymmentä sateessa lentävää haara- ja räystäspääskyä kummempaa ei ollut tarjolla. Lopun aamupäivää käytin saaren länsirannan paikallisten lintujen syynäämiseen tekemällä päätieltä kolme pistoa rannan puolelle. Selkenevässä säässä havaitut tyllit (4p), karikukot (3p) ja yksinäinen pikkutylli palauttivat uskoa lintupäivän jatkumiseen, ja lopullisen todistuksen sain, kun yhdentoista aikaan pamahti länsirannan puolelle kaksi sepelhanhiparvea (yht. 104m), nostaen päivän kokonaishanhisumman lukemaan 4698m.

Iltapäivällä pidin jälleen pienen välistaijin Holmenin kallioilla haahkoja laskien ja mahdollista muuton uudelleen viriämistä tarkkaillen. Muutama kuikka palloili kyllä saaren yllä, mutta mitään muuta muuttoliikkeeksi tulkittavaa ei ollut havaittavissa. Haahkoja sentään eilistä enemmän, 315/147p. Sisätiloissa vietetyn puolentoista tunnin eväs- ja sosialisointitauon jälkeen hyppäsin jälleen pyörän selkään ja suuntasin pohjoiseen Kosken Teron seurassa. Etelätuuli oli painanut mukavasti hysyä pohjoiskärjen pensaikoihin ja lehtipuusaarekkeisiin, ja lajilista karttui mukavasti mm. sinirinnalla (/1p) ja pikkusiepolla (/1p). Pari pensaskerttua löytyi myös uudeksi retkipinnaksi. Pikkulepinkäiset ja taskut taas olivat jatkaneet öisessä myötätuulessa matkaansa, ja niinpä hiljentyneiden nummien rauhaa rikkoi nyt ainoastaan hernekerttujen yksitoikkoinen helkytys. Päivän viimeiseksi havainnoksi jäi yölaulajakauden sairastuvan nurkalla aloittanut pensassirkkalintu (1Äp).

Pohjoiskärjen pensaikot vetivät etelätuulipäivinä mukavasti hyönteissyöjiä.

Illalla summailin hienoa arktika-aamua. Kova hinku olisi ollut tietää, mitä Hangossa ja muualla etelärannikolla oli havaittu. Jälkikäteen Tiira paljasti valkoposkihanhien rynnistäneen tänään kymmenin tuhansin (mm. 39140m Helsingin Kivikossa), ja että muuttosuunta oli muuallakin ollut – kenties kovasta etelätuulesta johtuen – pitkälti NE. Örössä havaitsemistani määrittämättömistä hanhista saaren ohitti itäpuolelta (-) 3265 (41a) ja länsipuolelta (+) 120 (2a), ja täällä päämuuttosuuntana oli säännönmukaisesti NE. Retken lajimääräksi päivittyi tässä vaiheessa 83.

Lauantai 17.5. Etelätuulen tuomaa

Aamutunnelmaa Södernäbbenin staijikalliolla.

Vieläkään ei aamuherääminen oikein sujunut, mutta selvisin Södernäbbenille kuitenkin vartin aikaisemmin kuin eilen. Tuuli kävi edelleen etelän puolelta, joskin hieman eilistä rauhallisemmin, ja vaikka eiliseen arktikajuhlan tunnelmaan ei tällä kertaa päästykään, oli merellä kuitenkin kohtalaisesti liikettä. Tänään oli selkeästi vesilintupäivä allin (743m), mustalinnun (139m) ja pilkkasiiven (46m) ollessa runsaimmat lajit. Muutto oli kuitenkin hieman sekavaa parvien viuhtoessa milloin länsipuolelta pohjoiseen tai länteen, milloin eteläpuolelta kaakkoon tai itään. Hanhia meni vain murto-osa eilisestä (yht. 146m), näistä 21 sepelhanhia ja loput 125 valkoposkia. Myös kuikkien meno oli hyytynyt, mutta tänään sentään tuli havaittua retken ensimmäiset kaakkurit (5m, 2p). Mukavimpana aamustaijilta on kuitenkin mainittava yksittäinen lapasotkan muuttoparvi (4/3m), joka pisteli menemään mukavasti määritysetäisyydellä itään. Pientä naakka- ja peippoliikettä oli ilmassa, ja myös ensimmäiset punavarpuset olivat saapuneet.

Kahden perättäisen, muutaman tunnin yöunilla kiskotun päivän jälkeen tulivat univelat viimein maksuun, ja iltapäivän kuumimmat tunnit vietin autuaasti sairastuvalla nukkuen. Myöhään iltapäivällä sain viimein keräiltyä sen verran voimia, että päätin suunnata jälleen pohjoiseen laskemaan pikkulintuja. Matkalla käväisin Storvikenillä toteamassa muutaman viklon ja ristisorsien läsnäolon. Pysähdyin evästauolle pienen avoimen niityn reunaan, seuraten samalla rannan puiden ja pensaiden hysyliikennettä, kun takaoikealta ilmestyi näkökenttään kotka matalalla liitäen. Ensimmäinen ajatus nuoresta merikotkasta haihtui nopeasti, kun linnun koko ja muoto eivät täsmänneet; kiikareilla ei kuitenkaan erottanut linnusta muuta kuin tummaa. Seuraavassa hetkessä lintu kääntyi hieman myötävaloon, paljastaen tasaisen tummanruskean selkäpuolen ja siipien yläpinnan. Lintu katsahti minuun, jolloin näin merikotkan nokkaa pienemmän, kärjestä mustan ja tyvestä keltaisen nokan. Linnun kääntäessä hieman pyrstöään näkyi selkäpuolella viimein yksi selkeä kuvio: vaalean puolikaaren muotoinen poikkijuova pyrstön tyvellä. Kiljukotka! Lintu katosi puiden taa, enkä rivakasta putki olalla suoritetusta pikamarssista huolimatta onnistunut enää löytämään sitä. Määritys jäi siis tasolle kiljukotka/pikkukiljukotka, mutta sellaisenaankin tämä oli ehdottomasti koko reissuni hienoin havainto.

Storviken eteläpuolen kallioilta nähtynä.

Pohjoiskärjen hysyjen joukosta löytyi jälleen sinirinta, tällä kertaa komea koiras, ja pensaikosta hernekerttujen ja eilisestä merkittävästi runsastuneiden pensaskerttujen joukosta kuului pari kertaa myös pikkusiepon vaimea rätinä. Illan yhteenvedossa listasin 94 määritettyä lajia sekä lajiparit kiljukotka/pikkukiljukotka ja kuovi/pikkukuovi. Lisäksi Tero näytti länsirannalta ottamaansa kuvaa suuresta Branta-parvesta, joka oli matkannut eteläkärjen yli kaakon suuntaan; kuvasta laskettuna parvessa oli vähintään 450 lintua – suurin yksittäinen parvi koko viikonloppuna.

Sunnuntai 18.5. Tyyntä ja hellettä

Retkeni viimeinen aamunkoitto Södernäbbenillä.

Viimeisenä miehityspäivänäni pääsin viimein eteläkärkeen ottamaan vastaan auringonnousua, vaikka tänään ei turhaa kiirettä enää ollutkaan – tuuli oli kääntynyt itään, tulpaten varmasti ainakin arktisen muuton kokonaan. Kun tuuli vielä tyyntyi lähes täysin yhdeksään mennessä ja meri läikehti monin paikoin rasvatyynenä, oli aamustaijin tunnelma todella kaukana perjantai-aamun hektisyydestä. Jotain pientä kuitenkin, mm. retken ensimmäinen itään matkannut ruokki, jokunen kuikka ja kaakkuri, sekä se aamun paras: julmetun isokokoinen ja tummapäinen kuikkalintu kolmessa miikassa itään. Valtava rotisko jäi etäisyyden ja väreilyn takia tasolle jääkuikka/amerikanjääkuikka. Lisäyksiä retkipinnalistalle tuottivat myös Solkuron puolelle laskeutunut harmaasorsakoiras, etelään loikotelleet harmaahaikarat ja länteen matkanneet kanadanhanhet. Pikkulintupuolella päivän uusi tulokas oli kultarinta.
 
Loppupäivä meni hellettä pakoillessa ja sairastuvan majoitustilojani siivoillessa. Lundenin Jouko saapui saareen yhden aikaan iltapäivällä, ja turistiryhmän poistuttua avuliaat sotilaspoliisit heittivät minut Kasnäsiin. Nelipäiväisen miehitysjaksoni lajilistan määritettty summa jäi yhtä vaille sataan, minkä päälle lisättiin edellisten kahden lajiparin rinnalle jääkuikka/amerikanjääkuikka – lajeja siis yhteensä 102. Hieno reissu, eikä varmasti jää viimeiseksi!

Tarja