Lokakuinen retki Örön saarelle Ari Linnan, Tapani Missosen, Liisa Puhakan, Hannu Frimanin ja Kirsi Leirin näköisenä 10.10. – 13.10.14.

Teksti Kirsi Leiri, kuvat Hannu Friman ja Kirsi Leiri

Perjantai 10.10.

Saavuimme aamusumussa saarelle, pakkasimme retkitamineet kärryille ja lähdimme suunnistamaan kohti majoitusta. Tapani oli jo polkaisut armeijan maastopyörällä menemään ja Ari vielä ihmetteli oman pyörän pakkaamista. Kevyellä kenttämarssilla jo iloksemme totesimme, että saaressa on paljon pikkulintuja. Vähän murkinaa kupuun ja menoksi.

Hannun kanssa päätettiin lähteä liikkeelle kevyellä varustuksella ja kävellen. Ratkaisu osoittautui oikeaksi. Rantalehdossa liikkui hippiäisiä runsain mitoin, peukaloisia rätisi ja punarinnat tiksuttelivat säännöllisin välein, kunnes jostain tiaisten ja hippiäisten seasta kuului ensimmäinen ”tsyiit”.  Pysähdys ja korvat höröllä kuulosteltiin mistä se kuuluikaan. Riemuksemme taigauunilintu lennähti tiaisparvessa, hyvä havainto heti kärkeen ja viestiä muille havainnosta.

Hippiäisiä oli saaressa erittäin paljon.

Lyhennetty viikonloppu 3 - 4. 10

Saavuimme Olavi Nurmen kanssa Öröön saareen perjantaina yhdeksän paikkeilla hienon sään vallitessa. Olaville ensimmäinen matka, minulle jo neljäs. Metsähallituksen nopealla alumiiniveneellä matka taittui kahdessakymmenessä minuutissa. Tavarat ja ruuat kämpälle ja oltiinkin valmiit tutustumiskierrokselle. Ajeltiin lähes koko saari eteläkärjestä pohjoiseen, käytiin Balget, Storviken ja lännen hiekkarannat. Molemmat ampumaradat tarkastettiin ja löydettiin pistooliradan rakennuksen luukun alta lepakko, todennäköisesti pohjanlepakko. Vähän kankeasti se  liikkui, otettiin pari kuvaa ja jätettiin otus jatkamaan unia. Hippiäisiä havaittiin päivän aikana melkein neljäsataa, peukaloisia kymmenen, punarintoja ja tiaisia runsaasti, pyrstötiaisia ja vihervarpusia myös paljon. Suopöllö ja närhi olivat uusia lajeja Örö-listalle.

Toisenlainen siivekäs.

Mutta sitten lauantaiaamu alkoi huonosti. Aamiaista laittaessa huomattiin ettei kraanasta tulekaan vettä, käytiin naapuriasunnossa ja saunassa - ei tullut vettä sinnekään. Kahvit ja teet saatiin sentään keitettyä kun oli kannuissa vettä. Lähdettiin sitten eteläkärkeen. Aamupäivän aikana nähtiin muuttoa ihan mukavasti. Merellä eteläkärjen edustalla oli kaksi sukellusporukkaa tutkimassa jotain hylkyä. Sotilaspoliisien vene kävi tarkastamassa heitä. Vähän ajan kuluttua nämä poliisit tulivat meitä haastattelemaan ja kysyivät lupia. Annettiin nimet ja he tulivat hetken päästä sanomaan että Olavin lupa on kunnossa mutta minun ei. Ajettiin pyörällä peräkkäin kämpälle, soitettiin puheluita eri paikkoihin ja juotiin kahvitkin vielä.Mutta ei auttanut, meidän oli lähdettävä takaisin mantereelle. Sotilaspoliisien veneellä päästiin Kasnäsiin. Hyvin asiallisia pojat olivat. Harmittaa tosi paljon, sunnuntaina olisi ollut kova muuttopäivä.

Mauno Mustakangas