Valkoisessa saaressa

Teksti: Liisa Puhakka, Kuvat: Olavi Nurmi ja Liisa Puhakka

Vuoden ensimmäinen Örö-retki tehtiin neljän hengen voimin: Ari Linna, Mauno Mustakangas, Olavi Nurmi ja minä tutustuimme parin sentin paksuisen lumipeitteen saaneeseen saareen 23.-26.1.2015. Sää oli harmaavoittoinen, taivas oli pilvessä lähes koko viikonlopun, ja lounaanpuoleinen tuuli yltyi lauantaina ja sunnuntaina runsaaseen kymmeneen metriin sekunnissa. Lämpötila pysytteli lähellä nollaa koko viikonlopun. Havaittujen lintujen yksilömäärät eivät olleet suuria, mutta retken kokonaislajimääräksi tuli talviretkeksi kohtuullinen 30.

Perjantai 23.1.

Ajoimme Turusta Kasnäsiin perjantaiaamuna jännityksen vallassa. Matkan aikana näkyvyys oli paikoin liki nollassa sankan rännänsekaisen lumisateen takia, ja mielessä kävi jo, onnistuisiko havainnointi viikonlopun aikana ollenkaan. Saareen tullessa pelot kuitenkin kaikkosivat. Sää oli pilvinen mutta selkeä, näkyvyyttä oli pari-kolmekymmentä kilometriä ja lounaasta puhaltava tuuli oli vielä perjantain ajan heikkoa. Satamassa lastasimme tavarat tuttuun maitokärryyn, ja korppiparin raakkuessa vartiotornin huipulta tervetulotoivotuksen siirryimme majapaikkaan.

Taksivene on lastattu viikonlopun retkitarpeilla

Mauno ja Olavi lähdössä retkeilemään

Saavuimme saareen puolelta päivin, joten valoisaa havainnointiaikaa oli tiedossa enää nelisen tuntia. Keskitimme perjantaina havainnoinnin saaren eteläosiin ja saimme alustavan, seuraavina päivinä vahvistuvan, käsityksen saaren lintutilanteesta. Meri oli melko autio, enin osa havaituista vesilinnuista – 15 yksilön telkkäparvea lukuun ottamatta – oli yksittäisiä yksilöitä. Kuluvan talven lauhuuden merkkinä jäästä ei ollut tietoakaan, eikä siis myöskään jään ulkosaaristoon ajamista talvehtimisparvista.

Saaren sisäosissa linnut olivat keskittyneet ruokinnoille, joita saaressa on kaksi: yksi majapaikkamme edustalla, toinen 12 tuuman kasarmilla saaren itäosassa. Molemmilla ruokinnoilla sini- ja talitiaiset olivat valtalajeja; sinitiaiset runsaimpina kasarmilla ja talitiaiset majapaikalla. Kasarmin ruokinnan rauhaa rikkoi hetkeksi isolepinkäinen, joka pysähtyi läheisen puun latvaan pelästyttäen tiaiset kauemmaksi. Lepinkäinen ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa norkoilemaan ruokinnalle, vaan jatkoi matkaansa, eikä sitä enää nähty viikonlopun aikana. Kivääriradan läheltä löytyi todistusaineistoa onnistuneesta saalistuksesta – ehkäpä tuo sama lepinkäinen oli täyttänyt siellä vatsansa eikä siksi ollut kiinnostunut kasarmin tiaisista.

Toisen vatsantäyte on toisen epäonni

Puhtaassa lumipeitteessä näkyi paljon muitakin jälkiä. Kauriin ja supikoirien polkuja risteili pitkin metsiä, ja pikkujyrsijöiden monikaistaiset valtatiet kulkivat teiden poikki. Saukko oli noussut Balgetin rantakalliolle.

Saukko nousi kalliolle

Illan hämärtyessä pilvipeite rakoili ja ohuenohut uuden kuun sirppi tuli esiin. Majapaikalle palaavat Mauno ja Olavi saivat vielä Sotkan lahdelta mukavan lisän lajilistaan: pilkkasiipi.

Iltapuhteena oli ongelmanratkontaa. Eteläkärjen staijipaikalla oli tullut ilmi kriittinen puute retkeläisten varustuksessa: Arin kaukoputken pikakiinnityslevyn jalustanpuoleinen vastakappale oli jäänyt matkasta pois, eikä putkenpuoleista osaa saatu sormivoimin ruuvattua irti, joten kaukoputkea ei saanut kiinni jalustaan. Olavin olkapää toimi ensimmäisen staijin ajan väliaikaisena hätävarajalustana, mutta koko viikonlopun yli tällainen ratkaisu ei kantaisi. Piti siis löytyä toinen keino. Oikeilla työkaluilla (ks. kuva) ongelma saatiin ratkaistua tuota pikaa ja kaukoputki suoraan kiinni jalustaan – ”eihän sitä ennenkään pikakiinnityslevyjä tarvittu”.

Ongelmat ratkeavat kun löytyy oikeat työkalut

Mauno teki illan pimettyä pienen kävelyretken pöllöjen toivossa, mutta tuloksetta.

Illalla saimme myös tiedon, että saareen oli viikonlopun aikana tulossa kauriinmetsästäjiä. Olisi siis syytä yrittää seuraavien päivien ajan näyttää mahdollisimman vähän kauriilta.

Lauantai 24.1.

Sää oli lauantainakin pilvinen, ja lounaasta puhaltanut tuuli yltyi noin kymmeneen metriin sekunnissa.

Aamun valjetessa Mauno, Ari ja minä suuntasimme Balgetin kautta eteläkärkeen, Olavi lähti pohjoiseen. Ensimmäisenä eteläkärkeen ehtinyt Ari näki kolmen merikotkan (1 ad, 2 subad) nousevan niemeltä kohti länttä. Meren lintuliikenne oli perjantain tavoin hiljaista. Lajilista karttui meri- ja kalalokilla ja sinisorsalla. Pilkkasiipiä näkyi lauantaina kaksi, naaras pohjoisen sataman edustan lahdella hyvin näkyvissä ja koiras pohjoiskärjen itäpuolella.

Lauantaina oli paremmin aikaa tarkkailla kasarmin ruokintaa: lajimäärä kasvoi, kun katajien suojista vilahteli esiin kaksi järripeippoa, töyhtötiainen ja siipeään riiputtanut koiraspeippo. Liekö peippoparille tullut välirikko, sillä majapaikan luokse oli tiaisten seuraan vuorostaan majoittunut naaraspeippo.

Tiaisia kasarmin ruokinnalla. Peippo, järripeipot ja muut ruokailun aremmat vieraat viihtyivät taustalla olevien katajapensaiden juurella

Majapaikan ruokintaa on hyvä tarkkailla keittiön ikkunasta

Metsälajeja nähtiin yksittäin: muutama musta- ja räkättirastas ja yksi kuusitiainen. Pyrstötiaisista (neljä yksilöä) tuli näköhavainto majapaikalle vievän tien risteyksestä – samasta paikasta niistä oli jo perjantailta äänihavainto.

Aamupäivällä matkalla eteläkärjestä 12 tuuman kasarmille tapasin jahtia aloittelevan metsästäjäporukan, joille päivitin saaressa liikkuvien kauriinkokoisten ei-kauriiden pääluvun ja senhetkisen olinpaikan. Varmuuden vuoksi. Jahti keskittyi saaren länsiosiin, kivääri- ja pistooliampumaratojen tietämille. Olavilla oli päivällä lyhyt silmästä silmään -kohtaaminen koiran ajaman kauriin kanssa, mutta muuten metsästäjät ja prikaatilaiset pysyttelivät erillään. Päivän mittaan saaressa kajahti pari laukausta, ja iltapäivän lopulla ollessamme kasarmin ruokinnalla näimme ylpeän mäyräkoiran johtaman saaliskuljetuksen matkalla kohti eteläsatamaa.

Metsästäjäporukka aloittelemassa jahtia

Valkohäntäkauris jäi saaliiksi

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Kauriin kuljetus jätti valkoiseen lumeen kirkkaanpunaisen verijanan. Majapaikalle palatessani päätin käyttää vielä päivän viimeisen valon seuraten jälkeä paikalle, jolla kauris oli kaadettu, siltä varalta että suolistusjätteet olisivat houkutelleet paikalle aterioijia. Punainen viiva johti kivääriradalle, jonne olikin katettu runsas sisäelintarjoilu. Ruokailijoita ei kuitenkaan näkynyt – korppipari tosin kaarteli lähistöllä, mutta en nähnyt nousivatko ne tästä ruokapöydästä vai liikkuivatko muilla asioilla.

Sauna lämpeni illalla, ja illallinen maistui ahkeran retkeilyn jälkeen. Istuessamme keittiön pöydän ääressä pimeältä pihalta kuului nahistelun ääniä – ruokinnalla vierailevien supikoirien illalliskeskustelua.

Sunnuntai 25.1.

Sää oli lauantain tavoin tuulinen ja pilvinen, iltapäivällä satoi ajoittain kevyesti lunta.

Kivääriradalle lauantaina jätetyt suolistusjätteet olivat yön aikana kadonneet, ja ateriasta oli todisteena enää supikoirien jalanjälkiä.

Eteläkärjen kallio on osoittautunut hyväksi mutta kovin tuuliseksi staijipaikaksi. Tämän viikonlopun tuulisuus ajoi staijaajat etsimään vaihtoehtoisia paikkoja pystyttää kaukoputki. Tuulensuojaa löytyikin länsirannan eteläpäästä, tutkatornin läheltä, jossa rinteen suojista näkyvyys avomerelle länteen on edelleen hyvä. Läheisen kallion päältä pääsee katsomaan merelle vielä vähän korkeampaa, jolloin aallokossa uivat linnut näkee paremmin. Kalliolla oleva parakki tarjosi tuulensuojaa.

Länteen päin tähyäminen tuotti muutaman uuden retkilajin: etelään matkanneet tukkakoskelo, kaakkuri ja alli ohittivat saaren melko läheltä, ja talvipukuinen riskilä oleskeli paikallisena 200-300 metrin päässä rannasta. Lokkiliikenne kulki hiljakseen lähinnä länsirantaa seuraten etelään. Vaikuttaisikin siltä, että saaren lännestä ohittavat, etelään matkaavat linnut näkee juuri täältä länsirannan eteläosista parhaiten; pohjoisessa niiden reitti kulkee kauempana rannasta.

Metsälajit olivat edelleen kortilla, mutta lajilistaan saatiin uutena puukiipijä. Kasarmin ruokinnan lajistoa tarkennettiin – uusia lintulajeja ei tänään tullut, mutta katajapensaan alta siemeniä etsinyt myyrä tulkittiin punertavanruskean selän ja harmaiden kylkien perusteella metsämyyräksi.

Olavi ja Mauno tutustuivat myös kuuden tuuman kasarmin kellarin ja muiden piharakennusten lajistoon:

Iltapäivällä palasimme majapaikalle hyvissä ajoin, että ehtisimme seurata hetken myös siellä ruokintaa ennen hämärtymistä. Lintulajisto oli ennallaan, tiaisia ja peippo, mutta supikoirapari uskaltautui ruokinnalle jo valoisan aikaan.

Maanantai 26.1.

Maanantaiaamun tavoitteena oli (taksiveneen kyytiin pääsemisen ohella) pyöristää retken lajimäärä 29:stä kolmeenkymmeneen. Siispä pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen kuljetimme tavarat satamaan ja asetuimme tähyämään merelle. Työviikko oli alkanut satamassa, lahden ruoppaus yhteysalukselle sopivaksi oli täydessä vauhdissa. Ruoppaustyö ei näyttänyt liiemmin haittaavan lahdella majaillutta kyhmyjoutsenparia.

Satamastaiji tuotti tulosta: koivun latvassa istunut teerikoiras saatiin 30. retkilajiksi. Ennen lähtöä kuittasimme vielä neljän pyrstötiaisen parven samassa paikassa kuin aiempina päivinä, ja lisäsimme havaittujen tilhien määrän kolmeen. Korpit toivottivat vielä lähtöterveiset noustessamme taksiveneen kyytiin.

Kuten sanottu, 30 lajin retkilista oli talviretkelle kohtalainen. Yllättäviä puutteita sille kuitenkin jäi – emme esimerkiksi havainneet ensimmäistäkään tikkaa. Osasyynä voi olla lauantain ja sunnuntain tuulisuus, joka haittasi kuuluvuutta. Toivottavasti tulevat retket ovat siis tyynempiä!

PS Kuvakansioon on lisätty koko joukko lisää kuvia tältä retkeltä!