Heinäkuinen helleretki

Osmo Kivivuori, Mauno Mustakangas ja minä saimme nauttia vaihtelevan pilvisestä, helteisestä poutasäästä Örössä kolmen päivän ajan 15.-17.7. Ainoa sade tuli niskaamme keskiviikkona aamupäivällä, ja keskiviikkoaamuna näkyvyys oli erittäin heikko sumun takia. Tiistaina ja keskiviikkona tuuli kohtalaisesti lounaasta, torstaina tuuli laantui ja kääntyi lännenpuoleiseksi. Lintumaailmassa oli havaittavissa keskikesän notkahdus, joten retken kokonaislajimääräksi jäi 78.

Tiistai 15.7. – Bunkkerisukelluksia

Lähdimme liikkeelle tiistaiaamuna sateisesta Turusta; Kasnäsiin tullessamme sää oli poutaantunut. Saavuimme saareen aamupäivällä yhdentoista aikoihin ja majoituimme Kotka-asuntoon. Naapurissa Sotkassa oli majoittuneena Metsähallituksen sukeltajatiimi.

Metsähallitus on tuonut Öröseen armeijahenkisiä polkupyöriä, joilla retkeily saaren kärjestä kärkeen sujuu mukavasti.

Aluksi lähdimme katsomaan lahtien, Storvikenin ja Balgetin tilannetta. Sorsia oli hyvin vähän (Balgetilla yksi heinäsorsapoikue), ja kahlaajia edustivat valkoviklot, mustaviklot ja lirot. Storvikenin liroista yksi oli väritykseltään selvästi muita ruskeampi, ilmeisesti siis nuori yksilö. Jäimme pohtimaan, missä lähin pesimäsuo mahtaisi sijaita. Kävelin Balgetille eteläisempää tietä pitkin; peukaloinen lauloi kylän suunnalta, ja tienvarressa vilahti pienikokoinen tikka, joka valitettavasti oli niin vikkelä että se jäi määrittämättä.

Balgetilta lähdin kävelemään kohti pohjoista, poiketen matkan varrella kivääri- ja pistooliampumaradoilla. Pohjoisessa, saaren kapeimman kohdan tienoilla tienvarren lepikossa oli kuhinaa: keltasirkku, peippoja, keltaposkisia sini- ja talitiaispoikasia, rastaita…

Voimakastuoksuinen kangasajuruoho (Thymus serpyllum) oli parhaassa kukassa saaren avoimilla kenttäalueilla.

Keltasirkku (Emberiza citrinella)

Räkättirastaan (Turdus pilaris) poikanen luotti suojaväriinsä – syystäkin. Seisoin vieressä pitkään ennen kuin huomasin sen.

Yhytin saaren pohjoiskärjessä Osmon, joka etsi bunkkereista haarapääskyn pesiä. Muutama pesä löytyikin, mutta vain yksi oli enää asuttu; pesässä olleet kaksi poikasta saivat renkaat jalkaansa. Sukellus pilkkopimeisiin bunkkereihin oli toki kokemus jo itsessään.

Osmo Kivivuori rengastaa haarapääskyn (Hirundo rustica) poikasta.

Paluumatkalla Storvikenin pohjoispuolella olevan avoimen kentän laitamia lentänyt käki houkutteli minut kentän poikki itärannalle, rantakallion valetykin luo. Räyskäparilla oli vakipaikka rannan edustan luodolla; tiistaina luodolla oli vain kaksi aikuista, mutta myöhemmin näimme myös yhden nuoren yksilön.

Räyskä (Sterna caspia)

Keskiviikko 16.7. – Retken ainoat sateet

Keskiviikkoaamuna näkyvyys oli huono sankan sumun takia. Kävelin Storvikenille, mutta sumu peitti näkyvistä jopa lahden vastarannan, joten jatkoin matkaa eteläkärkeen, Södernäbbenille. Vähän ennen kärkeä näin jo kaukaa Maunon pysähtyneenä tien varteen. Pysähdyksen syy kantautui pian korviini: kultarinta lauloi komeasti tien varren puussa. Alla Maunon tallentama äänitys.

Södernäbbenilla laskeskelin rauhallista lokkiliikennettä – 22 kalalokkia, 2 harmaalokkia, 10 naurulokkia ja 2 selkälokkia lensi rantaviivaa seuraten etelään. Lounaasta lähestyi kuitenkin sadeseinämä, joten lähdin palaamaan talolle päin. Poikkesin vielä Lyssklintenin luona länsirannalle, jonne Maunokin oli pysähtynyt. Rannalle oli kerääntynyt parinkymmenen meriharakan parvi, joiden joukosta löytyi myös tylli ja kaksi suosirriä. Hieman resuisen näköinen tuulihaukka lensi ylitsemme pohjoiseen päin.

Aamulla uhannut sade saavutti saaren kymmenen aikoihin, joten vietimme pari tuntia majapaikassa akkuja lataillen.

Sateen laannuttua puolen päivän aikoihin lähdin kävelemään kohti saaren pohjoiskärkeä. Matkan varrella tein retken ainoan havainnon nuolihaukasta, Storvikenin pohjoispuolella. Samoilta paikoin on havaintoja aiemmiltakin retkiltä, joten ilmeisesti ainakin yksi pari pesii tällä alueella.

Pohjoiskärjen kallioilla komea harmaanmusta kyy, ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Örössä näkemäni, luikerteli edestäni piiloon kallionkoloon.  Norra uddenilla uiskenteli viisi merihanhea, ja retken toinen tuulihaukka lensi saaren kärjen yli kaakkoon.

Tummakirjosiivet (Pyrgus alveus) tekemässä lisää tummakirjosiipiä. Kuluva vuosi on Jaakko Kullbergilta saamani tiedon mukaan ollut tälle lajille erityisen hyvä. Örön lajistoon kuuluu myös harvinaisempi paksupääperhoslaji, valkotäpläpaksupää (Hesperia comma).

Pohjoisessa satamassa voi nähdä tällaisenkin reliikin. Puhelimen toimivuutta emme tulleet testanneeksi.

Paluumatkalla pysähdyin hetkeksi kivääriampumaradalle. Radan reunojen puissa lenteli peippoja, harmaasieppo, hernekerttuja ja tiaispoikueita, joukossa muun muassa kolme töyhtötiaista ja puukiipijä. Koukkasin ampumaradan kärjestä länsirannalle ja jatkoin rantaa pitkin etelään, mutta koska huomasin aamulla näkemämme meriharakkaparven oleilevan vielä samalla paikalla Lyssklintenin lähellä, palasin metsän kautta takaisin etten hätyyttäisi niitä pois. Tämä olikin herkullinen reittivalinta: mustikat olivat parahiksi kypsiä. Niitä poimiessani jalkojeni juuresta pyrähti metsäkirvispoikue mäntyjen oksille.

Hernekerttupari (Sylvia curruca) kivääriampumaradalla.

Koulun läheisyydessä oli kuulemma kuultu sarvipöllöperheen ääniä, joten ruokailun ja iltahuudon jälkeen lähdimme Maunon kanssa vielä myöhäisillan kävelylle, josko pöllöt näyttäytyisivät tai pitäisivät oman iltahuutonsa. Valitettavasti retken saldo jäi pariin lehtokurppaan, töyhtöhyyppiin ja yhteen lepakkoon. Kuu nousi komeana, ja totesimme, että kenttien välinen tienpätkä on varmasti pimenevinä loppukesän ja syksyn iltoina mahtava tähtientarkkailupaikka.

Torstai 17.7. – Aamiainen kunkin oman maun mukaan

Aamu valkeni selkeänä. Kävelin Balgetin lahdelle; tällä kertaa vastarantakin näkyi selvästi. Lahden pohjukassa oli jonkin verran kahlaajia: valkovikloja, liroja ja mustaviklo. Ruovikosta kuului kahden rytikerttusen laulu, ja ruovikon laidassa uiskenteli 14 heinäsorsaa. Aamu-uniset linnut havahtuivat hereille kun kaksi merikotkaa saapui lahdelle. Toinen niistä jatkoi suoraan lounaaseen, mutta toinen nappasi lahdesta kalan ja laskeutui rantakalliolle syömään. Aterioituaan lintu lennähti rannan mäntyyn.

Balgetin lahdella kyhmyjoutsenperhe (Cygnus olor) havahtui aamu-uniltaan kun merikotka (Haliaeetus albicilla) kävi vieressä aamiaisella. Joutsenten onneksi se sai aamiaissaaliikseen kalan.

Jatkoin Balgetilta Södernäbbenille, jonne Osmo ja Mauno olivat menneet suoraan majapaikalta seuraamaan aamumuuttoa. Lintumäärät eivät olleet suuria; länteen oli matkalla mm. 20 tukkasotkaa, 5 mustalintua ja kuovi, lisäksi 7 harmaahaikaraa matkasi pohjoiseen ja ylitsemme lensi yksi kuikka itään. Lähisaarelle oli kerääntynyt muuttoa suunnitteleva noin 35 yksilön kottaraisparvi. Lintuprikaatilaisten aamiainen täydentyi rantakallioiden lomasta löytyneillä pullean mehukkailla lakoilla.

Osmon lakkasaalis

Paluumatkalla pysähdyin Lyssklintenin tutka-aseman luona kuvaamaan pikkulepinkäispariskuntaa. Kameran suljinääni imitoi yllättävän hyvin lepinkäisen varoitusnaksuttelua, ja sai linnut kurkistelemaan uteliaana kuvaajan suuntaan.

Lyssklintenin tutka-aseman luona pikkulepinkäinen (Lanius collurio) aamiaisti kimalaisella.

Lyssklintenin lisäksi pikkulepinkäisillä oli reviireitä ainakin Malmarnan alueella pohjoiseen mentäessä; tämä naaras on kuvattu siellä.

Storviken oli jäänyt keskiviikkona tarkistamatta, joten kävimme siellä vielä ennen lähtöä. Rytikerttunen lauloi ruovikossa, mutta muuten lahdella oli hiljaista.

Harmaahaikara, räyskä ja haara- ja räystäspääskyt olivat seuranamme odotellessamme taksivenettä sataman auringonpaisteessa. Vaikka retken kokonaislajimäärä jäi melko alhaiseksi, Örön heinäkuu oli antoisa niin kuin kesäinen saaristo vain voi olla. Saaren eteläkärki osoittautui myös kasvien aarreaitaksi; kukassa oli muun muassa hieta- ja laukkaneilikka, neidonkieli ja nurmilaukka – niistä on luvassa kuvia lähitulevaisuudessa.

-Liisa