Kevään viimeisiä muuttajia vastaanottamassa 26.-30.5.2014

Maanantaina 26.5. saavuimme (Mikael Nordström, Kimmo Kuusisto, Rasmus Mäki) Öröseen hieman puolenpäivän jälkeen. Sää oli poutainen mutta jo selvästi viilentynyt edellisviikon helteistä. Ensimmäisenä päivänä teimme tutustumiskierroksen saaren aloittamalla etelälahdelta, Balgetilta, jatkaen eteläkärkeen, Södernäbbenille. Maisema avautui karuna, kauniina ja dramaattisena – kuten ulkosaaristossa kuuluukin. Horisontissa Bengtskärin majakka ja lähempänä lukuisia puuttomia luotoja. Kaukaa etelässä nousi väillä lentoon valtavia koirashaahkojen eli kalkkaiden valkoisia parvia.  Nämä valmistautuvat kohta alkavaan sulkasatoonsa, jona aikana niiden lentokyky katoaa joiksikin päiviksi kokonaan. Haahkojen lisäksi myös pieniä koirastelkkien parvia näkyi lentävän määrätietoisesti kohti länttä. Joillakin lajeilla syysmuutto on siis jo alkanut vaikka kevätmuutto toisten lajien kohdalla on vielä kesken. Eteläkärjen päällä törmäsimmemme piilottelevaan pienikokoiseen kiurulajiin, joka harmiksemme lopulta teki katoamistempun ja katosi lopullisesti. Ehdimme vielä tutustua länsirannan hiekka-somerikkorantoihin, Norra Udden -pohjoiskärkeen, Storvikenin fladalahteen sekä kasarmin takana olevaan kallioon, josta myös avautuu hyvät näkymät merelle. Tulevien päivien aikana kierrämmekin päivittäin lähes koko saaren, muuton tarkkailun keskittyessä eteläkärkeen sekä kaakkoisosan kalliolle kasarmin takana. Myös pohjoiskärki vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja se voisi toimia hyvin pikkulintumuuton johtimena.

Maisema avautui tyynenä ja rauhallisena

Kaakkoispuolelta on hyvä näkyvyys mm. Bengtskärin suuntaan

Seuraavana aamuna (27.5.) herätys pärähtää klo 3:30. Säätila on, kuten merisääkin povasi, muuttunut muuton kannalta epäsuotuisaksi. Navakka pohjoisenpuolinen tuuli ja lämpötila on laskenut alle +10-asteeseen. Muutto oli lähes seis, pikkukuovi kiirehti jo etelään ja merellä meni kaksi vesipääskyä pohjoiseen. Saarelta löytyi kolme laulavaa idänuunilintua ja kasarmialueella pikkusieppo. Kultarintoja tuntui olevan lähes joka paikassa, ja illalla kirjasimme havaintovihkoon peräti 30 yksilöä. Pääosa laulavia lintuja, jotka muodostunevat sekä reviireillä olevista että muutolla levähtävistä yksilöistä. Myös satakieliä (16) ja sirittäjiä (12) oli paljon äänessä.

Säässä ei juuri muutoksia tapahtunut seuraavinakaan päivinä. Keskiviikko (28.5.) ja torstai (29.5.) olivat säätyypeiltään hyvin samankaltaisia; pohjoistuulta ja kylmää. Muuttorintamalla oli hiljaista, joskin torstaina saatiin kokea pienimuotoista petomuuttoa: 2 ruskosuohaukkaa, mehiläishaukka, kalasääksi ja nuolihaukka. Keskiviikkona osa porukasta sai ihailla kolmen etelänkiislan näyttäytymisestä.

Saaren pesimälinnustoon kuuluvat mm. teeri, joita havaitsimme päivittäin (parhaimmillaan 5 yksilöä), peukaloinen (lauloi kasarmilla päivittäin), nuolihaukka (soidintava pari) sekä käenpiika ja pikkutikka (muutama reviiri molempia). Urpiaisia oli useita laulavia ja laji kuulunee saaren pesimälajistoon. Koko jakson saarella viihtynyt kurki tai laulujoutsenpari taitavat mennä luppo-osastoon. Ehkä laulujoutsenet kuitenkin jo tarkastelivat ensi vuoden pesimäpaikkoja vähän ”sillä silmällä”?

Torstai-iltana teimme myös pienen yökuuntelukierroksen, jolloin kuulimme huuhkajan jostain kaukaa idän suunnasta. Myös lepakkodetektori oli käytössä, ja lopulta havaitsimmekin kolme pohjanlepakkoa, kaikki kasarmialueen lähistöllä. Muista nisäkkäistä havaitsimme viikon aikana muutamia valkohäntäpeuroja, supikoiria lähes päivittäin, oravia sekä peltomyyriä. Pohjoiskärjestä katsottuna lännen suunnassa oli luodolla muutamana päivänä myös noin 20 harmaahylkeen ryhmä, joiden ujellusta, laulua kuului viimeisenä päivänä.

Perjantai 30.5. oli toivoa täynnä. Totesimme tuulen lähes olemattomaksi ja ennustuksen mukaan se kääntyisi aamupäivän aikana etelänpuoleiseksi. Mutta, kuten näissä olosuhteissa usein käy, peittyi saari tiheään sumuun jonka läpi ei tullut yksikään lintu. Muutaman tunnin kuluttua sumu onneksi hiukan hälveni, mutta muuttoon sillä ei ollut piristävää vaikutusta. Yön aikana oli tullut jonkin verran uusia varpuslintuja, mm. tiltaltteja. Kolme niistä lauloivat hieman normaalitiltalteista poikkeavalla tavalla, yksitoikkoisemmin ja jankkaavammin.

Sumu peitti näkyvyyden 30.5.

Poistuimme saarelta perjantaina iltapäivällä laiturilahdella, Gölenillä, viihtyneen ristisorsaparin valvoessa lähtöämme. Viiden päivän aikana olimme saanet kokea Örön monet kasvot ja elinympäristöt. Reheviä lehtoja, kuivia mäntykankaita, nummia, upeita rantoja ja karuja niemenkärkiä, merenlahtia sekä saaristomaisemia. Unohtamatta tietenkään Örön arvokkaita rakennuskokonaisuuksia ja muuta kulttuuriperintöä.

Mikael Nordström