Lokakuinen retki Örön saarelle Ari Linnan, Tapani Missosen, Liisa Puhakan, Hannu Frimanin ja Kirsi Leirin näköisenä 10.10. – 13.10.14.

Teksti Kirsi Leiri, kuvat Hannu Friman ja Kirsi Leiri

Perjantai 10.10.

Saavuimme aamusumussa saarelle, pakkasimme retkitamineet kärryille ja lähdimme suunnistamaan kohti majoitusta. Tapani oli jo polkaisut armeijan maastopyörällä menemään ja Ari vielä ihmetteli oman pyörän pakkaamista. Kevyellä kenttämarssilla jo iloksemme totesimme, että saaressa on paljon pikkulintuja. Vähän murkinaa kupuun ja menoksi.

Hannun kanssa päätettiin lähteä liikkeelle kevyellä varustuksella ja kävellen. Ratkaisu osoittautui oikeaksi. Rantalehdossa liikkui hippiäisiä runsain mitoin, peukaloisia rätisi ja punarinnat tiksuttelivat säännöllisin välein, kunnes jostain tiaisten ja hippiäisten seasta kuului ensimmäinen ”tsyiit”.  Pysähdys ja korvat höröllä kuulosteltiin mistä se kuuluikaan. Riemuksemme taigauunilintu lennähti tiaisparvessa, hyvä havainto heti kärkeen ja viestiä muille havainnosta.

Hippiäisiä oli saaressa erittäin paljon.

Hannu sumupäivän hysykomppauksella

Sumussa jatkettiin koko keskipäivä ihaillen saaren hippiäisrunsautta, tiaisia ja muita paikallisia pikkulintuja. Kirvisiä kompattiin kentillä, tuloksena pari niittykirvistä, rastaita ei tuntunut löytyvän. Sen sijaan pienen pieni rantakäärme löytyi pienessä kohmeessa. Iltapäivällä sumu hälveni ja peippoja alkoi muuttaa, nähtiin retken ainoa harmaahaikara.

Kohmeinen rantakäärme luikerteli heinikossa

Kokopäivän kävelyn jälkeen annettiin periksi ja kokeiltiin pyöräilyä. Alkoihan se sujua, kunhan ensin pääsi pyörän päälle ja sai sen vauhtiin. Huomattavasti helpompaa oli hallita saaren kohteita pyöräillen ja polkaistiinkin katsomaan pohjoiskärkeä ilta-auringossa.

Kirsi matkalla kohti seuravaa staijipaikkaa

Lauantai 11.10.

Lauantaiaamu olikin aurinkoinen ja heti aamusta poljettiin eteläkärkeen staijaamaan muuttoa. Hippiäisiä poukkoili kärjen pensaissa ja kohokohtana yksi istahti kiikareilleni kesken katselun, iltahuudossa hippiäisluvuksi merkittiin 800. Pyrstötiaiset sekä sini- ja talitiaiset hakivat vauhtia useaan kertaan ennen kuin uskaltautuivat meren ylitykseen. Pikkulintujen kintereillä suhahteli tasaiseen tahtiin varpushaukkoja muutto- ja saalistuslennossa, yhteensä 63. Nuori muuttohaukka suhahti hienosti aivan vierestä. Alleja meni tasaiseen tahtiin länsipuolelta saarta ja sepelkyyhkyjä lähes 1300, myös peipoilla ja järreillä oli hyvää muuttoa. Hyviä havaintoja olivat kärjen yli muuttaneet virtavästäräkki ja pähkinänakkeli. Retken toinen taigauunilintu laskeutui staijikallion yksinäiseen koivuun hetkeksi, muistaen onneksi äännellä tullessaan. Vaan Arin lupaamaa puolenpäivän maakotkaa ei näkynyt, ja lähdettiin myöhäiselle lounaalle.

Nuori muuttohaukka lensi komeasti eteläkärjen ohi

Aamustaijilla eteläkärjessä. Vasemmalta oikealle Ari, Liisa, Kirsi ja Tapani

Iltapäivällä käveltiin rantaniittyjä ja pienellä lehtokävelyllä löytyi huuhkaja, mutta sen verran ujo oli, että kuva jäi saamatta vaikka kolmeen kertaan löydettiin. Lopuksi käytiin katsastamassa eteläkärjen tilanne. Muutto oli selvästi hiljentynyt ja palattiin pyörille ajatuksena lähteä kämpille illanviettoon. Viimeinen vilkaisu vielä taakse ja siinä se nyt oli. Hätäinen höpötyksen ja mongerruksen ryöppy ja heti Hannu ymmärsi, että nyt tulee jotain tärkeätä. Maakotka liisi aivan edestämme kohti pohjista. Kamerat esiin ja hätäiset kuvat ennen kuin loittoni kameran ulottumattomiin. Jes, Arin lupaama maakotka, tosin neljä tuntia myöhässä.

Parempi myöhäinen maakotka kuin ei maakotkaa ollenkaan

Sunnuntai 12.10.

Sunnuntaina oli jälleen sumua aamulla ja valittiin rantaniitty kohteeksi. Sumu hälveni nopeasti ja huomasimme olevamme saarrettuja, merellä oli 11 erikokoista armeijan alusta ja venettä, yksi kumivene rantautumassa. Paettiin eteläkallioille staijaamaan.

Alleja oli kerääntynyt muutolle noin 5 000. Petoja oli edelleen matkalla etelään: varpushaukka 91 ja
hiirihaukka 20, lisäksi kolme nuorta maakotkaa. Sepelkyyhkymuutto jatkui eiliseen malliin, 1350 m. Pyrstötiaisia ja hippiäisiä oli edelleen liikkeellä ja lähietäisyydellä hyvin kuvattavissa. Pyrstötiaisia merkattiin n. 400, joista suuri osa lähti merelle. Pähkinähakki sen sijaan pääsi yllättämään. Kukaan meistä ei ollut ennen nähnyt sellaista määrää hakkeja yhdessä parvessa. Yhteensä 61 yksilöä eteni saarelta toiselle kohti länttä, hieno hetki! Suurta riemua nostatti yläpuolella huutava pikkutikka matkalla etelään. Kantti ei riittänyt jatkaa merelle vaan lintu pyrähti lähipensaikkoon, josta nopeimmat ehtivät sen kuvatakin.

Alleja muutolla

Pyrstötiainen poseeraa

Petomuutto jatkui runsaana, varpushaukkoja havaittiin sunnuntaina 91

Iltapäivällä päätettiin vielä polkaista Hannun kanssa pohjoiskärkeen, kun se oli vielä katsomatta siltä päivältä. Kävely polkua pitkin alkoi hyvin, kun sinisuohaukka-naaras tuli vastaan. Bunkkerin päällä staijatessa lokkeja löytyi mereltä paljon, mm. 14 pikkulokkia. Pohjoispuolen saarissa oleili 9 merikotkaa ja nuori maakotka, joka leijui hienosti tuulta vasten paikoillaan. Koiras sinisuohaukka ja nopealiikkeinen ampuhaukka, mikäs siinä oli katsellessa. Erikoisen hauska hetki oli löytää varisten seasta harakka, joka olikin koko retken ainoa. Yksi vaan oli edelleen toiveissa. Lokkeja uudelleen seulomaan läpi ja Hannu sen sieltä löysi: nuori leveäpyrstökihu. Kyllä tuntui hyvälle lähteä iltahämärissä kämpille.

Päivän kruunannut leveäpyrstökihu

Maanantai 13.10.

Maanantaina vielä tehtiin aamukierros eteläkärjessä ja sitten laituria kohti. Muutama uusi laji tuli tällekin päivälle öisen sateen jäljiltä, mm. Liisan löytämänä kivitasku sekä Tapsan pikkusieppo ja kulorastas.

Ranta oli saanut komean syysvärin

Bengtskärin majakka

Taksivene tuli aivan ajallaan ja tyytyväisinä lähdettiin takaisin mantereelle ja kohti kotia. Retken lajisumma, 88 lajia on ajankohtaan nähden hyvä. Erityisen mukavaa oli, että oli koko ajan katseltavaa, muuttajia, paikallisia ja vähän harvinaisempiakin.

Uusia Örö-lajeja tuli kuusi: leveäpyrstökihu, lapinkirvinen, virtavästäräkki, taigauunilintu ja harakka.