Maanantai 12.5.
Lähtiessäni Kasnäsistä tihutti vielä vettä, mutta Örössä sateet olivat jo väistyneet. Samalla veneellä saareen saapui kolme päiväretkeläistä Metsähallituksen oppaita, jotka olivat tulleet tutustumaan saareen kesän turistiopastuksia varten. He auttoivat minut alkuun, jotta pääsin sisään sairastuvalle, jossa majoitumme. Alkuihmettelyn jälkeen lähdin tutustumaan saareen. Koko saari oli sankan sumun peitossa, joten merelle oli turha yrittää katsoa. Kyseessä oli ns. tiputuskeli, eli jos muutolla on ollut lintuja ennen sumua, ne saattaisivat olla tippuneet saareen. Odotuksia siis oli. Satakieli lauloi innokkaasti terveysaseman pihalla. Matkasin ensimmäiseksi eteläkalliolle tarkastamaan näkyvyystilanteen. Matkalla oli kohtuullisesti hyönteissyöjiä, kuten leppälintuja, kirjosieppoja, pensastaskuja ja hernekerttuja. Myös 3 järripeippoa ruokaili tiellä peippojen kanssa. Päästessäni eteläkalliolle törmäsin opasryhmään, jotka halusivat näyttää minulle saaren yhden erikoisuuden, etelänkylmänkukan, jota esiintyy Suomessa ainoastaan Örössä . Sen lähimmät esiintymisalueet ovat Hiidenmaalla Virossa, ei siis kaukana, mutta kun kyseessä on kasvi, niin matka on pitkä. (Toim. huom.: Laji on löytynyt viime vuosina myös Ahvenanmaalta, Lemlandin Herröstä samantyyppiseltä kasvupaikalta; kiitos tarkennuksesta Jaakko.) Sumu ei ollut hälvennyt, näkyvyyttä oli noin 500 metriä. Paluumatkalla kiikariin osui mukavasti puukiipijöitä, harmaasieppo ja pensaskerttu.
|
Aho- eli etelänkylmänkukka (Pulsatilla pratensis) on yksi saaren erikoisista kasveista. Örö on sen ainoa esiintymisalue koko Suomessa. |